Hei vain. Tässä on Vera Kuusimäki. Vera on perhetavoitteinen sim ja hän haluaa joskus viettää kultavuosipäiviä. Hän haluaa vaalea- ja muokattuhiuksisen simin, joka ei haise. Vera muutti pois kotoa, koska halusi aloittaa oman ja itsenäisen elämän. Hänelle sattui pieni virhe, eli hän vahingossa osti liian ison tontin, joten rahaa jäi vain huimat 4800§.


Noh, ei Veran rahoilla mitään palatsia rakennettu mutta Vera oli silti kiitollinen siitä että hän sai ees tavarat perustarpeisiinsa. Olihan tämä katoton ja seinätön talo hänen ensimmäinen ihka-oma kotinsa.<3


Veran oli pakko rueta etsimään töitä rahapulan vuoksi. Hän urheilusta pitävänä siminä valitsi sotilasuran ja joskus vielä toivoi pääsevänsä sotilasuran huipulle ja sen hän tekisikin! Vielä joskus.


Veran kävi sääliksi tätä kyllästyneen näköistä postipoikaa joten hän päätti piristää häntä..


..lahjoittamalla hänelle jopa 1 simoleonin. Vera ainakin näytti onnelliselta, mutta entä postipoika?


Veran piti hankkia muutama taitopitse, että hän voisi tehdä itselleen ruokaa. Eihän hän nyt voisi pelkällä energiamömmöillä elää! Ne hän lihottaisivatkin pitkän käyttöajan jälkeen.


"Ou nouu, miten minä tällälailla tämän käräytin? VIELÄPÄ VALMISATERIAN.. ja naapureiden nähde. Miten voisin tehdä edes tulevalle perheelleni ruokaa", Vera mietti tuskissaan.
Veralla on muuten aikamoiset haaveet.


Piristyäkseen Vera kutsui ennustajaeukon apuun miehen metsästyksessä. Hän antoi hänelle muutaman lantin ja ..


..tämän näköisen miehesehdokkaan. Palomies. Eiei, Vera ei hyväksy palomiehiä, sillä aina kun heitä näkee on tapahtunut jotain kamalaa. Ja Vera ei todellakaan halunnut aamuisin herätä pahaenteisen palomiehen vierestä.
Ja seuraava.


Öö, ei kyllä yhtään paremman näköinen. Pikemminkin pahemman. No, ainakin tämä Hemmo osasi siivota ;)


Vera ei ollenkaan ollut tyytyväinen ennustajaeukon apuun, joten hän soitti taksin ja lähti stadiin itse auttamaan itseään miehen etsimisessä. "Oma apu, paras apu." = Veeran motto. :))


Haa, ensimmäinen mies ja sekin ylähuuleton! Eikö Stadissa ole kunnollisia miehiä, vaikka niin iso paikka onkin?!


Vera iski silmänsä tähän tiskijukkaan. Hänen mielestään hän oli mukava ja kunnollinen. (Älkää nyt säikähtäkö, en minä häntä huoli, vaikka hän ja Vera hyvin juttuun tulivatkin.:))


Ai, Vera on löytänyt jonkun pojan silläaikaa kun katselimme tiskijukkaa. Ihan mukavalta vaikuttaa, ehkä lupaavaltakin.


Ehkä liian lupaavaltakin, kenties? Veralla ei ollenkaan käynyt mielessä että Stadissa olisi muitakin miehiä kuin tämä punapaitainen Jaska. No kerran Vera hänestä pitää, niin mikäs siinä :)


Voi kun söpöä. Näytti Jaska pitävän sittenkin Verasta, vaikka alussa juttu ei tahtonut luistaa. :)


Vera lähti hyvillä mielin kohti kotia, sillä olihan hän löytänyt itselleen hyvän miehen ja todella söötinkin. Harmi vain, työt kutsuivat.


"Ei minusta kokiksi ole!", Vera ajatteli, syödessään pohjaanpalanutta keittoaan.


Ensimmäinen työpäivä meni ihan hyvin, Vera oli saanut ylennyksenkin! Töistä tultuaan hän rupesi siivoamaan avointa kotiaan, koska eräs vieras oli tulossa kylään.


Ja vieras oli nimeltään Jaska Valli, Veran mies Stadista. Ei onneksi jäänyt yhden-illan-jutuksi. Veran sydän oli yhtä punainen rakkaudesta kuin Jaskan paita. Mutta entäs Jaskan sydän?


Jaska näytti olevan korviaanmyönten rakastunut, kun Vera pyysi häntä muuttamaan luokseen ja myöntävän vastauksen Vera saikin.


Jaska toi mukanaan n.7000 simoleonia + nämä tavarat. Ainoastaan telkkari sai paikkansa parin uudesta ja halvasta kodista. :) Oli Jaskalla toki mukanaan ne kaksi mieltymysmehua, niin kuin kaikilla yleensä.


Tässä meidän uusi Jaska. Ihan söötti. Pääasia että kelpaa Veralle. :)) Jaskahan nimittäin oli se vaalea- ja muokattuhiuksinen sim, minkä Vera oli toivonutkin.


Pari päätti juhlistaa uutta kotiaan siirtymällä makuuhuoneen puolelle, mutta ei lapsen hankinnan takia.


Öhh, kaikki Veran toiveet eivät käyneet Jaskan suhteen toteen. Jaska nimittäin päästi ilmavaivojaan huolettomasti keittiössä. Vera ei sattunut olemaan paikalla, joten Jaska säästyi saarnalta.


Vera oli alkanut käyttäytyä kummallisesti. Hän söi kuin sika ja vieläpä enemmän kuin sika. (Ei siinä mitään, sillä possut ovat suloisia :)) Mutta Jaska alkoi huolestua hänen puolestaan.


Ei syöminen kuitenkaan ainoaksi ongelmaksi jäänyt. Kuitenkin Vera ystävystyi pöntön kanssa niin hyvin että heistä tuli parhaat ystävykset! (Ei nyt kuitenkaan. Eksyin vähän aiheesta.)


Pariskunnan syödessä iltapalaa, Jaska ojensi Veran eteen pienen tummansinisen rasian. "Tuletko vaimokseni, kulta?", Jaska kysyi varovaisesti. "TOTTAKAI!", Vera huusi.


Samana iltana pari päätti mennä naimisiin ankeissa tunnelmissa, mutta kumpikin rakasti toisiaan enemmän kuin mitään muuta. Eikös se ole pääasia? :)) Todistajana toimi Jaskan sydänkuvioiset bokserit.


"Hei mitä tämä on?", Vera hihkaisi mennessään illalla myöhään nukkumaan. Joo-o, Vera oli raskaana. Tämä on niitä uuden talon juhlimisillan tuloksia. :))


Vera oli raskausaikanaan hyvin kärtyinen, joten suuttui Jaskan päästöille. "Etkö sinä voi milloinkaan oppia että tuo ei ole hyvä tapa?", Vera sanoi. Jaska vain hymähti ja lähti töihin. Perheen rahat menivät kokoajan tiukoille ja Verasta tuntu, että laskuja tuli liiankin usein ja että rahat eivät riittäneet millään.


Osasi Vera ottaa rennostikkin. Hän nautti mukavista ja lämpymistä vaahtokylvyistä. Ihme kyllä, Veran pinna ei ollut ollenkaan enää niin kireällä kuin aikaisemmin. Onneksi.


Veran maha pomppasi hänen tultuaan suihkusta. (Anteeksi, olin vähän hidas. :D) Tällä kertaa mahan kasvaminen oli pikemminkin iloinen ja ihana asia kuin edelliskerralla. Verahan tiesi että lapsi syntyisi pian ja saisi haudata tämän pienokaisen syliinsä.


Vera heräsi yöllä kamalaan mahakipuun. Vauva alkoi puseka itseään ulos. Vera kiljui Jaskaa, mutta Jaska vain käänsi kylkeään ja jatkoi kuorsaamistaan.

Kumpi vauvasta tuleekaan, sen näätte ensi osassa. :)