Kuusimäet ovat tauolla, koska peli-intoni on hukassa, mutta toivottavasti se kohta palaa :) heippa vain siihen asti!
Uusi legacyni: Lc Katajamäki

Niin, jäimme Veran ja Jaskan esioisen syntymään. No, tässä hän on. :)) Hän peri vanhempiensa vaaleat hiukset ja Jaskan siniset silmät. Tulija oli pieni tyttö, joka sai nimekseen Adelina, Veran toisen nimen mukaan.


Jaska tuli tapansa mukaan töistä. Tämä päivä kuitenkin poikkesi muista, olihan Jaska saanut esikoisensa.


Perhe sai myös uudistettua vessaansa hiukan Jaskan palkkarahojen ansiosta. Ihan kiva, mutta suihkukoppi ei vain kuulu joukkoon :<


Vera hoivasi pienokaistaan hyvin. Syötti, juotti ja vaihtoi vaipat Jaskan ollessa töissä. Adelinella oli aina kova nälkä, tyttö oli selvästi tullut äitiinsä.


Vera ei pitänyt roskapöntön hajusta. Se oli täynnä Adelinan vaippoja. Hän nyrpisti nenäänsä joka kerta kun kävi Adelinan huoneessa. (Tyttö muuten sai uuden ja hienon vaaleanpunaisen huoneen. :))


Veralle tuli lähtö töihin niin Jaska joutui soittamaan ei-kaivatun lastenhoitajan hoitamaan Adelinea. Jaska oli kuullut, että lastenhoitajat olivat hyvin epäpäteviä. Jättivät kuulemma lapset lattialle, polttivat ruokansa ja ties mitä. Mutta pakkohan se oli kutsua, asialle ei voinut mitään.


Niin, lastenhoitaja jätti pikku-Adelinan keskelle keittiön lattiaa tehdessään itselleen kuorutettuja hummereita ja tietenkin jätti sen kesken. No, oli lastenhoitajassa se hyvä puoli, että hän siivosi taloa. ;)


Lastenhoitaja jumitti perheen vaatekaapin takana vähän väliä. Miksi hän ees sinne itsensä tukki? :o (HUOM! Kengät sopivat vaatteisiin?)


Jes, kauan kaivattu ylennys tuli. Vera ei näyttänyt olevan kovinkaan innoissaan. Hän nimittäin toi mukanaan isonenäisen työkaverinsa joka päivä. Murr.


Pian oli Adelinan aika kasvaa. (Anteeksi unohdin laittaa katot.) Jaska-isä auttoi vauvaansa kasvamaan. Ainakin Jaska otti kynttilöiden puhaltamisen tosissaan. :)


Ihan söpö tyttö Adesta kasvoi :) Ei onneksi niin pahoja pusuhuulia, vielä. :D


Ade tosiaan oli aika ahmatti. Hän oli muuten aika paljon Veran näköinen. Adelle maistui puuro oikein hyvin, hän ei juurikaan pitänyt vihreästä maidosta.


Jaska kylvetti Adea melkein joka ilta. Täytyihän tytön olla puhdas. Tosin, Vera ei paljoa pahanhajuisista simeistä pitänyt. Suoraan sanoen hän inhosi niitä.


"Hei, taas ylennys. Kohta olen urani huipulla ja voin rakennuttaa ison palatsin ja kasvattaa siellä lapseni."
Vera tosiaan menestyi hyvin töissään.


Kuusimäkien keittön yleisin vieras. Kukaan ei tiedä mitä hän siellä teki tai mistä hän tuli. Hän vain seisoi siinä muutaman tunnin ja häipyi tiehensä. Pelottavaa! :s


Aden kasvettua isommaksi, oli alkanut hänen opetuksensa. Onneksi tyttö oli aika nopea oppimaan ettei siinä mennyt kaikki vapaa-aika. Ade oppi kävelemään häijy ilme kasvoillaan. :D


Perheen vessanpönttö oli aina tukossa ja vessanlattialla suoraan sanottuen tulva. Ei auttanut kuin Veran huonosta mielialastaan riippumatta rueta luutuamaan vessaa.


Sillä aikaa Ade oli kasvanut isoksi tytöksi. Hän sai vaaleanpunaisen yöpaidan ja pusuhuulet, mutta ihanan isot silmät muuten. Ihan nätti tyttö :) Adesta oli hauskaa kasvaa isoksi, mutta aluksi se vähän hämmästytti olla yhtäkkiä niin iso ja aloittaa koulu. Kasvu veti pikku-Aden vakavaksi.


Suihku tuntui olevan kokoajan rikki, niinhän se olikin. Jaska hermostui ja hakkasi suihkua. "Voi *****,
miksi tämän pitää olla aina rikki?", Jaska raivosi. "Kulta, älä kiroile Aden kuullen!", Vera huusi keittiössä. Vera ei hyväksynyt kiroilua. Hän halusi kasvattaa Aden hyväkäytöksikseksi lapseksi, että Ade pääsisi vielä joskus yliopistoon.


Ade ei selvästi ollut kuullut Jaskan tunteenpurkausta, vaan tyttö maalasi kiltisti omia kuviaan. Samalla hän hankki perheelle vähän rahaa.


No, eka koulupäivä ei tuottanut tulosta. 8.5 keski-arvo ei ollut Aden mieleen. Hän halusi kympin todistuksen että Jaska ja Vera voisivat olla hänestä ylpeitä!


Vera oli nykyään todella väsynyt. Hän nukahteli lautaselleen, eikä jaksanut mennä sänkyyn nukkumaan ei kai hän vain ole..


..raskaana. Vera oli raskaana. Perheeseen saataisi vähän ajan päästä kauankaivattua vipinää. Kuusimäkien elämästä oli tullut pikemminkin tylsää. Vera perhetavoitteisena siminä halusi kokoajan lisää lapsia, joten eiköhän nyt ole tyytyväinen.


Ade teki joka ilta läksynsä hymyssäsuin, vaikka välillä jotkut laskut tuntuivat todella vaikeilta. Aden kannattaisi myös opetella pitämään kynää oikeinpäin, jos sitten olisi vähän helpompaa. :>


Yhtenä iltana Aden mentyä nukkumaan, Veran maha pomppasi raskauden merkiksi. "Kulta, olen raskaana. Ihanaa, eikö vain?", Vera innostui, mutta hän sai vain vastaukseksi miehensä röyhtäyksen.


Ade todella otti nukkumisesta kaiken irti. Hän nukkui leveästi vaaleanpunaisella sängyllään.


Veran mahasta on tullut jo todella iso. Hän synnyttäisi milloin vain. (Perheen sohva on vaihettu halvempaan rahapulan vuoksi.)


"Hei äiti, voitaisko me muuttaa Stadiin ku mun paras kaveri, Tiina muuttaa sinne kans?", Ade kysyi äidiltään. Vera vain naurahti Adelle :)


Veran synnytys alkoi heti seuraavana yönä. Hän huusi ja kiljui, hyvä ettei Ade herännyt. Jaskaakin hän huusi, mutta turhaan. Jaska kokkasi keittiössä omissa maailmoissaan.


Vera juoksi äkkiä keittöön ojentamaan pienokaistaan Jaskalle. Ei kai vain..?


Kuusimäkien ensimmäiset kaksoset. Toinen vauvoista oli tulossa ulos.


Ja kaksoset tuli. :) Ensimmäinen sai nimekseen Adalmiina ja tässä Veran sylissä oli Adrienne. Kummatkin tytöt perivät vaaleat hiukset ja luultavasti Jaskan siniset silmät. Adrienne on vauvoista vaaleampi.


Iltapäivällä kun Jaska tuli töistä, hän oli saanut ylennyksen. Hän oli nyt uransa huipulla eli Jaska oli elävä legenda. Hän saisi nauttia nyt platinamielialasta ikuisesti.


Kuitenkin oli hoidettava lapset ennen ylennyksen juhlimista.


Onneksi Adella oli mukavasti siisteyspisteitä, joten hän sijasi joka aamu vuoteensa ennen kouluunlähtöä. Se helpotti Veran askareita suuresti.


Vera oli todella onnellinen kaksosistaan. Hän peitteli kummankin pienokaisen ennen nukkumaan menoa. :)

Tähän lopetammekin. Ensi kerralla näätte kun Ade saavuttaa teini-iän ja kaksoset kasvavat. Nyt en voi muuta kuin pyytää kommenttia :>

Sivupohja vaihtui vähän pirteämmäksi. :)

Hei vain. Tässä on Vera Kuusimäki. Vera on perhetavoitteinen sim ja hän haluaa joskus viettää kultavuosipäiviä. Hän haluaa vaalea- ja muokattuhiuksisen simin, joka ei haise. Vera muutti pois kotoa, koska halusi aloittaa oman ja itsenäisen elämän. Hänelle sattui pieni virhe, eli hän vahingossa osti liian ison tontin, joten rahaa jäi vain huimat 4800§.


Noh, ei Veran rahoilla mitään palatsia rakennettu mutta Vera oli silti kiitollinen siitä että hän sai ees tavarat perustarpeisiinsa. Olihan tämä katoton ja seinätön talo hänen ensimmäinen ihka-oma kotinsa.<3


Veran oli pakko rueta etsimään töitä rahapulan vuoksi. Hän urheilusta pitävänä siminä valitsi sotilasuran ja joskus vielä toivoi pääsevänsä sotilasuran huipulle ja sen hän tekisikin! Vielä joskus.


Veran kävi sääliksi tätä kyllästyneen näköistä postipoikaa joten hän päätti piristää häntä..


..lahjoittamalla hänelle jopa 1 simoleonin. Vera ainakin näytti onnelliselta, mutta entä postipoika?


Veran piti hankkia muutama taitopitse, että hän voisi tehdä itselleen ruokaa. Eihän hän nyt voisi pelkällä energiamömmöillä elää! Ne hän lihottaisivatkin pitkän käyttöajan jälkeen.


"Ou nouu, miten minä tällälailla tämän käräytin? VIELÄPÄ VALMISATERIAN.. ja naapureiden nähde. Miten voisin tehdä edes tulevalle perheelleni ruokaa", Vera mietti tuskissaan.
Veralla on muuten aikamoiset haaveet.


Piristyäkseen Vera kutsui ennustajaeukon apuun miehen metsästyksessä. Hän antoi hänelle muutaman lantin ja ..


..tämän näköisen miehesehdokkaan. Palomies. Eiei, Vera ei hyväksy palomiehiä, sillä aina kun heitä näkee on tapahtunut jotain kamalaa. Ja Vera ei todellakaan halunnut aamuisin herätä pahaenteisen palomiehen vierestä.
Ja seuraava.


Öö, ei kyllä yhtään paremman näköinen. Pikemminkin pahemman. No, ainakin tämä Hemmo osasi siivota ;)


Vera ei ollenkaan ollut tyytyväinen ennustajaeukon apuun, joten hän soitti taksin ja lähti stadiin itse auttamaan itseään miehen etsimisessä. "Oma apu, paras apu." = Veeran motto. :))


Haa, ensimmäinen mies ja sekin ylähuuleton! Eikö Stadissa ole kunnollisia miehiä, vaikka niin iso paikka onkin?!


Vera iski silmänsä tähän tiskijukkaan. Hänen mielestään hän oli mukava ja kunnollinen. (Älkää nyt säikähtäkö, en minä häntä huoli, vaikka hän ja Vera hyvin juttuun tulivatkin.:))


Ai, Vera on löytänyt jonkun pojan silläaikaa kun katselimme tiskijukkaa. Ihan mukavalta vaikuttaa, ehkä lupaavaltakin.


Ehkä liian lupaavaltakin, kenties? Veralla ei ollenkaan käynyt mielessä että Stadissa olisi muitakin miehiä kuin tämä punapaitainen Jaska. No kerran Vera hänestä pitää, niin mikäs siinä :)


Voi kun söpöä. Näytti Jaska pitävän sittenkin Verasta, vaikka alussa juttu ei tahtonut luistaa. :)


Vera lähti hyvillä mielin kohti kotia, sillä olihan hän löytänyt itselleen hyvän miehen ja todella söötinkin. Harmi vain, työt kutsuivat.


"Ei minusta kokiksi ole!", Vera ajatteli, syödessään pohjaanpalanutta keittoaan.


Ensimmäinen työpäivä meni ihan hyvin, Vera oli saanut ylennyksenkin! Töistä tultuaan hän rupesi siivoamaan avointa kotiaan, koska eräs vieras oli tulossa kylään.


Ja vieras oli nimeltään Jaska Valli, Veran mies Stadista. Ei onneksi jäänyt yhden-illan-jutuksi. Veran sydän oli yhtä punainen rakkaudesta kuin Jaskan paita. Mutta entäs Jaskan sydän?


Jaska näytti olevan korviaanmyönten rakastunut, kun Vera pyysi häntä muuttamaan luokseen ja myöntävän vastauksen Vera saikin.


Jaska toi mukanaan n.7000 simoleonia + nämä tavarat. Ainoastaan telkkari sai paikkansa parin uudesta ja halvasta kodista. :) Oli Jaskalla toki mukanaan ne kaksi mieltymysmehua, niin kuin kaikilla yleensä.


Tässä meidän uusi Jaska. Ihan söötti. Pääasia että kelpaa Veralle. :)) Jaskahan nimittäin oli se vaalea- ja muokattuhiuksinen sim, minkä Vera oli toivonutkin.


Pari päätti juhlistaa uutta kotiaan siirtymällä makuuhuoneen puolelle, mutta ei lapsen hankinnan takia.


Öhh, kaikki Veran toiveet eivät käyneet Jaskan suhteen toteen. Jaska nimittäin päästi ilmavaivojaan huolettomasti keittiössä. Vera ei sattunut olemaan paikalla, joten Jaska säästyi saarnalta.


Vera oli alkanut käyttäytyä kummallisesti. Hän söi kuin sika ja vieläpä enemmän kuin sika. (Ei siinä mitään, sillä possut ovat suloisia :)) Mutta Jaska alkoi huolestua hänen puolestaan.


Ei syöminen kuitenkaan ainoaksi ongelmaksi jäänyt. Kuitenkin Vera ystävystyi pöntön kanssa niin hyvin että heistä tuli parhaat ystävykset! (Ei nyt kuitenkaan. Eksyin vähän aiheesta.)


Pariskunnan syödessä iltapalaa, Jaska ojensi Veran eteen pienen tummansinisen rasian. "Tuletko vaimokseni, kulta?", Jaska kysyi varovaisesti. "TOTTAKAI!", Vera huusi.


Samana iltana pari päätti mennä naimisiin ankeissa tunnelmissa, mutta kumpikin rakasti toisiaan enemmän kuin mitään muuta. Eikös se ole pääasia? :)) Todistajana toimi Jaskan sydänkuvioiset bokserit.


"Hei mitä tämä on?", Vera hihkaisi mennessään illalla myöhään nukkumaan. Joo-o, Vera oli raskaana. Tämä on niitä uuden talon juhlimisillan tuloksia. :))


Vera oli raskausaikanaan hyvin kärtyinen, joten suuttui Jaskan päästöille. "Etkö sinä voi milloinkaan oppia että tuo ei ole hyvä tapa?", Vera sanoi. Jaska vain hymähti ja lähti töihin. Perheen rahat menivät kokoajan tiukoille ja Verasta tuntu, että laskuja tuli liiankin usein ja että rahat eivät riittäneet millään.


Osasi Vera ottaa rennostikkin. Hän nautti mukavista ja lämpymistä vaahtokylvyistä. Ihme kyllä, Veran pinna ei ollut ollenkaan enää niin kireällä kuin aikaisemmin. Onneksi.


Veran maha pomppasi hänen tultuaan suihkusta. (Anteeksi, olin vähän hidas. :D) Tällä kertaa mahan kasvaminen oli pikemminkin iloinen ja ihana asia kuin edelliskerralla. Verahan tiesi että lapsi syntyisi pian ja saisi haudata tämän pienokaisen syliinsä.


Vera heräsi yöllä kamalaan mahakipuun. Vauva alkoi puseka itseään ulos. Vera kiljui Jaskaa, mutta Jaska vain käänsi kylkeään ja jatkoi kuorsaamistaan.

Kumpi vauvasta tuleekaan, sen näätte ensi osassa. :)